Luin kirjan nimeltä Poika raidallisessa pyjamassa, jonka on kirjoittanut John Boyne. Kirjoitan referaatin, jossa kerron eroja kyseisen kirjan ja kirjan perusteella tehdyn elokuvan välillä. Kirja alkaa kertomalla 9-vuotiaan pojan Brunon ja hänen perheensä muutosta Berliinistä Aus-vitsiin. Kirjan ensimmäiset kaksi lukua kertovat muutosta, ensimmäisen luvun aikana Brunon äiti joutuu kertomaan ikävät uutiset pojalleen ja toinen luku käsittelee jo uutta taloa. Uutta taloa, josta Bruno ei ole kovin mielissään, eikä ymmärrä, minkä takia he ovat joutuneet muuttamaan isänsä työn takia pois omasta ihanasta kodistaan. Itse elokuvassa itse muuttoa ei käsitellä yhtä paljon kuin elokuvassa, eikä elokuvassa käy yhtä hyvin ilmi Brunon tuntemukset kuin kirjassa. Kirjan henkilöt, isä, äiti ja isovanhemmat kirjoitetaan joka lauseessa isolla kirjaimella, kuin he olisivat suuressa asemassa hänen elämäänsä. Vaikka Bruno on ylpeä isästään, hän samaan aikaan pelkää isäänsä, ehkä enemmän hänen työnsä ja arvonsa takia. Kirjan keskitysleirin nimi on muokattu ja kaunisteltu, Bruno kutsuu isänsä työnantajaa Hilleriksi. Bruno ei pidä hänestä, juuri sen takia, koska Hiller on antanut Brunon isälleen työtehtävän, joka vei heidät kauas kotoaan. Elokuvassa on suoraan lainattu lauseita, joita kirjassa on käytetty, mutta kaikkea ei elokuvasta näe. Kun aloitin kirjan, huomasi jo ensimmäisen sivun jälkeen, kuinka koskettava ja surullinen tämä tulee olemaan. Elokuvassa oli vain tiettyjä kohtia, mitkä saivat tuntemaan sympatiaa ja asioita, jotka koskettivat toden teolla, mutta kirja oli joka sivulla surullinen. Kirja antaa mahdollisuuden käyttää mielikuvitusta ja kuvitella itse, miltä kaikki näyttää. Sitä mahdollisuutta itse elokuva ei anna. Kirjan takakannessa yleensä on pieni kuvaus siitä, mistä kirja kertoo ja mihin se saattaa johtaa. Mutta tässä kirjassa takakannessa ei paljasteta juuri mitään, jotta lukija ei voi valita kirjaansa takakannen perusteella. Elokuvassa Bruno löytää keskitysleirin seikkailemalla metsässä, mutta kirjassa Brunon ikkunassa on epämiellyttävät maisemat suoraan keskitysleiriin, jota Bruno ja hänen siskonsa epäilevät maatilaksi.
Kun Bruno tapaa samanikäisen pojan Shmuelin, Bruno tuntuu olevan autaan tietämätön hänen tilanteestaan, eikä tunnu ymmärtävän, kuinka huonoissa oloissa Shmuel joutuu elämään. Kirjaa luettaessa pystyn paljon paremmin eläytymään Shmuelin tilanteeseen, kuin elokuvassa. Bruno ajattelee aluksi, että Shmuelilla on yhtä hyvät oltavat kuin Brunolla itsellään, eikä pysty välillä uskomaan Shmuelin kauhukertomuksia tästä kyseisestä maatilasta. Bruno alkaa jollain tavalla pitää uudesta kodistaan, sillä hänellä viimein on löytänyt itselleen ystävän, joka on hänen ikäisensä. Brunon ja Shmuelin tapaamiset ovat melko samanlaisia kirjassa kuin elokuvassa, mutta Shmuelin surua kuvataan paljon paremmin kirjassa. Pikkuhiljaa Bruno yrittää ymmärtää ja auttaa Shmuelia löytämään isänsä leiriltä. Siinä vaiheessa elokuvaa katsellessa tiesi, ettei tule käymään hyvin ja kohtaus oli erittäin jännityksessä pitävä. Mutta kirja osaa kertoa asiat paljon tarkemmin ja on täynnä surua. Elokuvan alku oli enemmän pitkäveteisempi, kuin kirja itsessään. Leiriin soluttautunut Bruno näkee kahdenlaisia ihmisiä, onnellisia ja naureskelevia ja onnettomia, itkeskeleviä ihmisiä. Kirjan loppu oli erilaisempi kuin elokuvassa. Kirjassa ei selviä täysin, mitä Brunolle ja Shmuelille tapahtui, kuin taas elokuvassa tilanne on paljon selkeämpi ja elokuvassa Brunon oma isä saa todistaa tätä ikävää tapahtumaa. Siihen elokuva päättyy, surulliseen tragediaan. Mutta kirja jatkuu vielä, kun Brunon äiti ja hänen siskonsa Gretel palaavat Berliiniin vanhaan kotiinsa, mutta perheen isä joutuu jäämään vielä Aus vitsiin ja selvittämään, mitä hänen pojalleen tapahtui ja miksi. Jos minun pitäisi silti valita kirjan ja elokuvan välillä, valitsen kirjan. Se kuitenkin sisälsi paljon enemmän, kuin elokuvassa osataan kuvata. Elokuva oli tietenkin myös hyvä, mutta 93 minuuttiin ei millään voi ängetä kaikkia niitä yksityiskohtia, joita kirjasta löytyy. Koko ajan lukiessani tätä kirjaa, mieleeni juolahti jatkuvasti, oliko Brunon äidillä ja Brunon isän alaisella, luutnantti Kotlerilla suhde. Kirjassa kerrotaan, kuin hyvissä väleissä he olivat, kunnes Kotler siirrettiin muualle toisiin tehtäviin. Ja, kuinka Brunon vanhemmat riitelivät siitä, jos luutnantti Kotler ei ollut Brunon äidille muuta, kuin Brunon isän alainen, ei hän olisi suhtautunut Kotlerin siirtoon niin vahvasti. Lisäksi epäilin kirjaa lukiessani ja myös tätä kyseistä elokuvaa katsoessani, että Kotlerin isä oli juutalainen. Sillä Brunon isä kyseli kirjassa, sekä elokuvassa ruokailun aikana Kotlerilta hänen vanhemmistaan, eikä Kotler ollut kovin mielissään tästä aiheesta, varsinkaan isästään puhumista. Mutta kirja jättää monet asiat mielikuvituksen varaan, ettei kaikkea kuitenkaan paljasteta. Kirja piti koko ajan lukijan varpaillaan, kuin taas elokuva ryhtyi jännittäväksi vasta lopussa. Kirja päättyi lauseisiin:- Ja tähän loppuu kertomus Brunosta ja hänen perheestään. Tietysti kaikki tämä tapahtui kauan aikaa sitten, eikä mitään sellaista voisi ikinä enää tapahtua. Ei tähän maailman aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti