keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kulttuuri ja tasa-arvo

Haastattelin kouluni Pohjantähti-opiston maahanmuuttaja opiskelijoita, jotka parhaillaan opiskelevat suomen kieltä Avain ammattiin -linjalla, Kemin kulttuurikeskuksessa. Kirjoitin heidän näkemyksiään tasa-arvosta ja nykypäivän kulttuurieroista.

Täällä Kemissä on ihmisiä, jotka ovat hyvinkin ystävällisiä, sekä tasa-arvon voi huomata todella hyvin. Ollaan myös sitä mieltä, että tasa-arvo näkyy eri tavalla kaikilla alueilla ja on olemassa perheitä, joissa tasa-arvo ei kunnioiteta yhtä paljon, kuin jossain toisessa perheessä. Mutta on myös ollut tilanteita, jolloin on syntynyt väärinkäsityksiä. Tilanteet ovat yksilöllisiä. Hankaluudet työn saannin kanssa ovat yleisiä, myös suomalaisilla, mutta kun on tarvittava koulutus ja pätevyys, työpaikan löytäminen pitäisi olla varmaa. Näin ei aina käy. Silloin voi väkisinkin ajatella, onko kyse syrjinnästä, vai yksinkertaisesti työkokemuksen puutteesta tai työnhakijoiden suuresta määrästä. Joillekin töihin pääseminen on tärkeää ja kaikki pitäisi ottaa samanarvoisena työnhakijana, sillä kaikki kuitenkin lähtevät siitä samalta lähtöviivalta. Eikä työkokemuksen saaminen välttämättä onnistu, kun melkein jokaiseen työpaikkaan vaaditaan työkokemusta tietyn verran, mikä ei ole aina mahdollista. Työkokemusta ei voi saada, jos ei saa alan työtä.
Irakissa eräällä työpaikalla oli naisia, jotka tekivät samaa työtä kuin miehet, mutta naiset silti saivat enemmän palkkaa tehdystä työstä. Syynä oli se, että naisilla oli korkeampi koulutus suoritettuna. Mutta Suomessa naiset saavat samasta työstä vähemmän palkkaa kuin miehet, koska oletetaan, että miehet jaksavat fyysisesti paremmin kuin naiset. Tästä asiasta ollaan oltu eri mieltä, mutta kuten sanotaan, miehen euro on naisen 97 senttiä.

Kulttuurit kohtaavat

“Nuoret voivat eniten vaikuttaa tasa-arvon edistämiseen”

Niin Venäjällä, kuin Suomessa opetetaan jo kotona lapsille, mikä on oikein ja mikä väärin, jotta vältyttäisiin kiusaamiselta ja syrjinnältä. Tämä ei tietenkään aina toimi, sillä kiusaamista nähdään silti kouluissa, kuin työpaikoilla. Kiusaamista tapahtuu enemmän peruskoulussa, kun lapset ovat vielä niin nuoria, etteivät kaikki välttämättä ymmärrä, mitä se kiusaaminen voi aiheuttaa toiselle. Ammattikoulussa tai lukiossa kiusaaminen on vähäistä, mutta myös se vähäinenkin kiusaaminen on erilaisempaa, joskus jopa pahempaa, kuin ala-asteella tapahtuva kiusaaminen. Venäjällä ja Suomessa vanhempia kuuluu kunnioittaa, mutta se näkyy eri tavoin. Mieleeni painui, kuinka eräs oppilas totesi pettyneenä, kuinka Suomeen muuttaessa hänellä oli asiat hyvin. Mutta nykyään joidenkin maahanmuuttajien virheiden takia, useamman maahanmuuttajan maine on kadonnut sitä myötä. Näiden takia asioita yleistetään ja aiheutetaan pahaa mieltä ja syrjintää monia kohtaan. Tietenkin yleistäminen on väärin kaikkia kohtaan, eikä vain maahanmuuttajia koskien. Tämä on surullista, mutta totta. Nuoret voivat eniten vaikuttaa tasa-arvon edistämiseen, kuten esimerkiksi puhumalla näistä asioista muille nuorille. Oli sitten kaveriporukassa tai vaikka jossain vaikuttavassa yhdistyksessä, jossa saa äänen kuuluville monen ihmisen korville. Kaikki ovat oikeutettuja tasa-arvoon, jopa edesmenneet, heitä kuuluu kunnioittaa samoin kuin eläviä. Kunnioitus ja samanarvoisuus on myös suuri osa parisuhdetta. Olet sitten nuori, vanha tai jollain tapaa massasta erottuva, on silti yhtä arvokas, kuin kaikki muutkin. Pohjantähti-opistossa ei syrjintää nähdä, vaikka meitä oppilaita on täällä monesta eri maasta. Joukossamme voi olla kaikessa rauhassa, sillä ei tarvitse murehtia, mitä toiset ajattelevat, sillä täällä vallitsee tasa-arvo ja kunnioitus toisia kohtaan.

(kuva tähän, vähintään neljä oppilasta)


Eroja tasa-arvossa
“Kaikkia kulttuureita tulee arvostaa, mielipide-eroista riippumatta.”

Venäjän ja Suomen tasa-arvon käsitteellä on eroja. Venäjällä ei ole tasa-arvoista avioliittolakia homoseksuaalien välillä, joka Suomessa taas on ollut maaliskuun alusta lähtien. Venäjän kulttuurissa, kuten monessa maassa, avioliitto on vain naisen ja miehen välinen. Tämä mielipide on melko yksimielinen Venäjällä, mutta sitä pitää kunnioittaa, niin kuin kaikkia kulttuureita tulee arvostaa, mielipide-eroista riippumatta. Afganistanissa laki kieltää avioliiton samaa sukupuolta edustavan kanssa, toisin kuin Kosovossa tämä on laillista. Mutta molemmissa kulttuureissa tämä on silti suuri häpeä perheelle. Suomessa saa olla vain yksi voimassa oleva avioliitto kerrallaan, joka oli joidenkin mielestä huvittava asia, sillä joissakin maissa yhdellä miehellä voi olla useampikin vaimo. Kuten Afrikassa ja Afganistanissa. Esimerkiksi Afrikassa miehellä voi olla enemmän maksimissaan neljä vaimoa, mutta yleensä vaimoja on kaksi. Laki toimii samalla tavalla kuin Suomessa, mutta määrä on vain eri. Moniavioisuus on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät ole herkästi mustasukkaista sorttia. Raha vaikuttaa paljon asiaan, sillä yleensä köyhällä miehellä ei ole yhtä vaimoa enempää ja toisin päin. Tasa-arvo eroja naisen ja miehen välillä on monia. Suomessa nainen voi olla pappi, poliisi sekä käydä armeijan, joka ihmetytti paljon oppilaita, joiden maassa naispoliisi ei tule kysymykseenkään. Eri maan perheissä on myös hivenen eroja. Kun suomalaisessa perheessä on yleensä 2-3 lasta, Afganistanissa lapsia ennen saattoi olla jopa 10 lasta, mutta lapsien määrä on vähentynyt ajan mittaan 3-4- lapseen. Naisten äänioikeus on useassa maassa silti samanlainen kuin Suomessakin, eli täysi-ikäinen nainen saa äänensä kuuluville vaaleissa. Kosovossa nainen voi olla presidentti siinä missä mieskin voi olla. Mutta Burmassa ja Somaliassa tämä ei ole mahdollista. Kun vertaillaan näitä asioita, voidaan sanoa, että Suomessa naiset ja miehet ovat melkein samalla viivalla. Haastattelun päätyttyä ymmärsin paljon paremmin, miksi maahanmuuttajat voivat olla todella yllättyneitä Suomen tapoihin. Se, että sain kuulla maiden eri tavoista ja kulttuurista avasi silmäni.


Kirjoittanut Anna Eveliina Koivunen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti